Hankeviestintä – pakkopullaa vai oikeasti innostava juttu?

Wikimedia-säätiön toimitusjohtaja Maryana Iskander Wikimaniassa vuonna 2023
Kuva: Aristidek5maya, CC BY-SA 4.0, Wikimedia Commons

Tänään on kansainvälinen säätiöpäivä ja se inspiroi minut tuomaan muistivihkooni ideoimani tekstin hankkeemme blogiin. Työskentelen osa-aikaisesti Koneen Säätiön rahoittamassa Marginaalimerkintöjä-hankkeessa, joka keskittyy Wikipediaan. Hankesuunnitelmaamme kirjasimme matkan Puolan Wikimaniaan, Wikimedia-yhteisön vuoden suurimpaan tapahtumaan. (Tuliko vieraita sanoja? Kurkkaa uutta sanastoamme!)

Säätiöpäivä on 1.10. Euroopassa vietettävä kansainvälinen teemapäivä, jonka tarkoituksena on nostaa esiin säätiöiden roolia ja vaikutusta yhteiskunnassa. Suomessa yksityiset säätiöt ja rahastot tukevat vuosittain tiedettä, taidetta ja muuta yleishyödyllistä toimintaa yli puolella miljardilla eurolla. Säätiöistä rahoitusta saavat ihmiset kertovat tänään somessa työstään avainsanoilla #säätiötekoja #säätiöpäivä #stiftelseverk #stiftelsedagen #October1Europe.

 

Lähde: Koneen Säätiön uutiskirje

Nautin kovasti Koneen Säätiön apurahansaajille tarjoamista koulutuksista. Esimerkiksi elokuisessa webinaarissa Long Playn Anu Silfverberg kertoi meille... 

Miten työstä kirjoitetaan?

Hyvässä tekstissä on hyvää kerrontaa, jonka muoto palvelee sisältöä. Kerronnallisuutta voi hyödyntää, jotta lukija ymmärtää, omaksuu ja muistaa tai saa ymmärrystä, lohtua tai nautintoa.

Kirjoittamisessa 

• etsitään tietoa ja kerrotaan faktoja
• kerrotaan ja kontekstoidaan
• hyödynnetään tarinoita ja esimerkkejä

Myös Wikimaniassa tehtiin hankeviestintää, esimerkiksi postereiden avulla.
Kuva: Pavel Bednařík (WMCZ), CC BY-SA 4.0, Wikimedia Commons

Minulle koulutuksen ehkä pysäyttävin juttu oli se, että kaikki tekstit kannattaisi luettaa. Mitä? Olen vähän ajatellut, että olen surkea kolumnisti, kun pyydän perhettäni lukemaan Suur-Jyväskylän Lehteen kirjoittamani jutut, mutta ei, kyllä Anukin sitä harrastaa. Toiset silmät ovat arvokkaat, kiitos siis Tiinalle Riikalle ja Auralle, jotka lukivat tämän tekstin. :) 

Kirjoittamisen haasteita taas ovat esimerkiksi:

• rajaus – miten kertoa kuulijalle isoista asioista, kuten vaikkapa hankkeista tai neljän päivän konferenssista;
• rakenne tai ontuva tyyli;
• motivointi – aina pitää perustella, miksi jokin asia kirjoitetaan ja mitä sillä tavoitellaan.

Älä odota inspiraatiota!

Anu esitteli meille hyviä toimintatapoja kirjoittamiseen, sitä, miten kirjoittamista suunnitellaan, miten siihen valitaan näkökulma ja millaisia erilaisia kerronnan keinoja on olemassa. Hän opasti myös miten suunnittelua tehdään konkreettisesti esimerkiksi post it -lappujen avulla tai miten tekstiä hiotaan monessa vaiheessa. Esimerkiksi väliaikaiset otsikot voivat auttaa asioiden kertomisessa ja samaan asiaan liittyvien juttujen niputtamisessa. Älä päästä lampaita karkaamaan vääriin karsinoihin, Anu neuvoi, eikä samaa asiaa tarvitse kertoa moneen kertaan.

Teimme webinaarissa myös kirjoitusharjoituksen, jonka aiheeksi valitsin Wikimanian. Tällainen siitä tuli, pienen puhtaaksikirjoittamisen jälkeen. Yllätyin siitä, miten valmista tekstiä harjoitus tuotti.

Wikimania tuo koko maailman wikimedistit yhteen oppimaan, oivaltamaan, verkostoitumaan ja innovoimaan 

Osallistuin Wikimania-konferenssiin vuonna 2010 Puolan Gdanskissa. Olin silloin ihan tuore wikipedisti, joka oli kirjoittanut vasta muutaman Wikipedia-artikkelin. Tapahtuman olin löytänyt tavattuani Tampereella kaksi Wikimedia-säätiön työntekijää. He houkuttelivat: tule mukaan, sehän on tässä ihan lähellä, ensi viikolla. Yllytyshulluudella on etunsa. Minulla ei ollut tapahtumasta paljon ennakko-odotuksia, mutta sain siellä melkoisen herätyksen: haluan olla osa tätä yhteistöä ja projektia!

Alkujaan Wikimania oli kuin kansainvälinen nörttimiitti, jossa ihmiset pääsivät vaihtamaan ajatuksiaan ja kokemuksiaan elämänsä tärkeimmästä asiasta. Vaikka Wikimedian sisällöntuottajat ovat yleensä  harrastajia, nykyisin Wikimaniaan osallistuu enemmän ihmisiä, joiden työtä se on. He työllistyvät esimerkiksi liikkeen projekteihin, varainkeruuseen tai paikallisiin organisaatioihin tai tulevat Wikimediaa lähellä olevista liikkeistä, kuten vaikka Creative Commonsista. Wikimanissa varsinaisten harrastajien määrä on varsin vähäinen, eli nykyään tapahtumaa voisi verrata vaikka partion tai 4H:n työntekijöiden tapaamiseen: he työskentelevät vapaaehtoisten kanssa, mutta saavat itse palkkaa. 

Wikimaniassa esiintyi wikiorkesteri, joka oli koottu kansainvälisen

Wikimedia-liikkeen jäsenistä

Kuva: Tohaomg, CC BY-SA 4.0, Wikimedia Commons

       

Mikä saa ihmiset viettämään osan kesälomaansa Wikimaniassa?

Kesäloma-aika taitaa valikoitua tapahtuman ajankohdaksi parista eri syystä. Ensinnäkin silloin ihmisillä on aikaa ja halua vierailla ulkomailla ja myös aikaa järjestää tapahtumia. Tapahtuman saavutettavuutta tuetaan sillä, että se kiertää ympäri maailmaa. Esimerkiksi minä olen osallistunut siihen vain silloin, kun se on ollut Euroopassa. Tapahtumaa tehdään houkuttelevaksi myös tapahtumapaikkojen valinnalla. En tiedä, miksi päädyimme Katowiceen, emmekä Krakovaan, jossa tapahtuma oli ensin tarkoitus järjestää, mutta hyvä näin. Tulipahan käytyä Katowicessa, joka on entinen kaivos- ja nykyinen tiedekaupunki.

Tapahtuma järjestetään sekä Wikimedia-säätiön että paikallisten chaptereiden ja vapaaehtoisten avulla. Wikimedia Puolan tukena oli koko Wikimedia CEE, eli CEE-maissa toimivat Wikimedia-organisaatiot. Tämä tehtiin näkyväksi tapahtuman visuaalisella ilmeellä, joka ammensi ideoita maiden kansanperinteestä. Huomasin, että CEE-maiden lisäksi esimerkiksi Wikimedia Ruotsi oli isossa roolissa. Ruotsi tuli minulle tutuksi, kun osallistuin itse Tukholman Wikimanian järjestelyihin vetämällä neljä kuukautta Wikimanian sometiimiä. Se oli vapaaehtoistyötä ja kovin opettavaista sellaista. Viisi vuotta sitten järjestetystä tapahtumasta jäi elämääni ihmisiä, joiden kanssa viestin vieläkin, ja joiden tapaaminen oli yksi tapahtuman kohokohtia.

Mitä maailma menettäisi ilman Wikimaniaa?

Anu haastoi miettimään valitsemamme asian merkitystä koko maailmalle. Maailma ei välttämättä Wikimaniaa tunne tai ymmärrä sen merkitystä, mutta sen merkitys säteilee koko yhteiskuntaan, kun hyvät käytännöt leviävät uusiin maihin. Minusta tärkeintä on se voimaantuminen, jonka ihmisten kohtaaminen tuo tullessaan. Itse osallistuin ensimmäistä kertaa sessioihin, joissa eri maiden WIR:it, eli vierailevat wikipedistit ja wikimedistit, kokoontuivat vaihtamaan ajatuksiaan. Vain toinen WIR ymmärtää työhön liittyvät ristiriidat ja vaikeudet.

Lue myös Tiinan Wikimania-bloggaus.

Kiitos Anulle innostavasta koulutuksesta ja siitä, että luit osan tästä bloggauksesta. Kiitän myös Koneen Säätiötä, joka tarjosi minulle tämän koulutuksen ja inspiroi osallistumaan säätiöpäivän viestintään. Missä haaste, siellä Johanna?