Avoin tieto ihmisoikeuksia edistämässä

Vuoden 2022 WikiForHumanRights -kampanjan logo
Kuva: Aespinozao/Wikimedia Commons, CC BY-SA 4.0.
 

Helmikuun 6. päivänä juhlittiin saamelaisten kansallispäivää. Samalla viikolla suomenkielisen Wikipedian Viikon kilpailun aiheena oli Alkuperäiskansat, Saamenmaa ja Lappi. Päätimme tarkistaa myös hankkeessa, ovatko saamelaisten taiteen ja kulttuurin tekijöiden artikkelit Wikipediassa ajan tasalla ja perehtyä samalla siihen, millaista tietoa aiheesta on saatavilla Wikipediassa suomeksi. Päivitimme uusinta tuotantoa muun muassa kirjailija Inga Maggan ja Helga Westin, ohjaaja Pauliina Feodoroffin ja laulaja-lauluntekijä Anna Näkkäläjärvi-Länsmanin henkilöartikkeleihin. Wikipediasta löytyy nyt myös artikkeli saamelaisen kirjallisuuden tunnettuutta käännöksillään sekä pienkustantamonsa julkaisuilla lisänneestä Kaija Anttosesta. Kirjoitimme myös Maasin ryhmästä, jonka työskentely liittyi Alta-kiistaan, norjalaista Maasin saamelaiskylää uhannutta vesivoimalahanketta 1970- ja 1980-luvuilla vastustaneeseen aktivismiin.

Vaikka Alta-kiista lisäsi kansainvälistä keskustelua saamelaisten oikeuksista, ne jäävät tänäkin päivänä malminetsinnän ja tuulivoimalahankkeiden jalkoihin. Amnesty Internationalin ja Saamelaisneuvoston tammikuussa julkaiseman tutkimuksen mukaan ne eivät vieläkään toteudu kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisesti. Oikeudenmukaisemman päätöksenteon varmistamiseksi tutkimus suosittaa muun muassa lisäämään tietämystä saamelaisen kulttuurin erityispiirteistä ja alkuperäiskansojen tiedon merkityksestä etsittäessä ratkaisuja ilmastonmuutokseen – jo peruskoulujen opetuksesta lähtien. 

Pääsy tietoon on Wikimedia Foundationin entisen toiminnanjohtaja Katherine Maherin mukaan paitsi keskeinen ihmisoikeus, myös polku oikeudenmukaisempaan yhteiskuntaan: tieto lisää mahdollisuuksia puolustaa omia ja muiden oikeuksia. Kestävämmän tulevaisuuden rakentamiseen tällä saralla on pyrkinyt esimerkiksi säätiön yhteistyössä YK:n kanssa vuonna 2019 käynnistämä #WikiForHumanRights-kampanja, joka on lisännyt verkkoon tietoa ihmisoikeuksista vuosittain eri kielillä. 

Myös Wikimedian yleinen pyrkimys edistää yhdenvertaista pääsyä tiedon äärelle sekä mahdollisuutta sen tuottamiseen ("knowledge equity") tuntuu entistä tärkeämmältä, kun avoimen tiedon säätelystä on tullut Yhdysvalloissa vallan vaihduttua yhä keskeisempi hallinnan väline. Huolta on jo herättänyt muun muassa DEI-ohjelmien alasajon vaikutus aliedustettuja ryhmiä koskevan tutkimuksen rahoitukseen ja pääsyn vaikeutuminen julkisten virastojen aiempiin tutkimuksiin. Avoimen tiedon säätelystä on lyhyt matka kollektiivisen muistin hallintaan, esimerkiksi kun kansainvälisesti käytetystä verkkokalenterista poistetaan Pride-viikko, naistenpäivä ja Yhdysvalloissa vuodesta 1976 asti helmikuussa vietetty Black History Month.

Elon Muskin "wokepediaksi" nimittämään verkkotietosanakirjaan viime vuosina kohdistamat boikotointikehotukset ja arvostelu tekevät näkyväksi myös Wikipedian merkityksen demokraattisen tiedontuotannon mahdollistavana kansalaisteknologiana. Aihetta voi pohtia vaikkapa historiasta käsin. Tiedosta, johon aiemmin oli ollut pääsy vain harvoilla, tuli Euroopassa avoimempaa modernin arkistolaitoksen ja julkisten museoiden syntyessä Ranskan vallankumouksen jälkimainingeissa 1700- ja 1800-luvuilla. Nykyisin kamppailua vallasta käydään enenevässä määrin verkossa. Valta voi olla esimerkiksi kykyä ja resursseja hyödyntää digitaalista dataa poliittisten ja taloudellisten päämäärien edistämiseen, tai se voi konkretisoitua arvoihin ja mielipiteisiin vaikuttavana sisällöntuotantona. 

Tällä hetkellä suuri määrä digitaaliseen tietoon yhdistyvästä aktivismista keskittyy verkossa olevan tiedon vinoumien purkamiseen. Yksi myös Wikipediaan liittyvistä hankkeista on Adele Godoy Vranan ja Simo Boutersen vuonna 2018 käynnistämä Whose Knowledge?, joka pyrkii lisäämään marginalisoituja yhteisöjä koskevan tiedon määrää verkossa ja dekolonisoimaan internetin sisältöjä. Myös Wikipedian tietosisältöjen länsikeskeisyys vaatii kehittämistä. Ivonne Kristiani on tuonut yhtenä haasteena esille sen, miten sisällön tuottaminen usein nojaa länsimaiseen tietokäsitykseen, joka priorisoi kirjalliset, julkaistut lähteet ja sivuuttaa näin monien kulttuurien vaihtoehtoiset tavat välittää tietoa.