Konferenssimatka Etelä-Puolaan maata pitkin
![]() |
Pärnun Raekülan värikylläinen tienvarsi. |
Kirjoittajat: Riikka Niemelä, Tiina Käpylä ja Johanna Janhonen
Puolan Katovicessa järjestettiin elokuun alussa hankkeellemme tärkeä kansainvälinen konferenssi Wikimania. Kerromme sen annista tarkemmin tuonnempana, alla sen sijaan muutama rivi siitä, miten selvisimme paikan päälle maata pitkin matkustaen. Vaikka lento Puolaan olisi ollut noin parin tunnin juttu, oli alusta asti selvää, että järjestämme matkan ympäristökuormitusta minimoiden. Näin matkustusaika Katoviceen ja takaisin venyi nelipäiväiseksi.
Starttasimme matkaan maanantaina kukin omista kotikaupungissamme ja jatkoimme Helsingistä yhdessä laivalla Tallinnaan. Vaikka kaupungissa olisi mieluusti viettänyt pidemmänkin ajan, keskityimme matkaseurueen huoltamiseen pitkän matkan varalle hyvällä lounaalla ja kahvilla sataman lähellä Rotermannissa. Iltapäivällä jatkoimme matkaa bussilla, joka yön Baltian läpi ajettuaan, jätti meidät aamukuudelta Varsovan Zachodnian asemalle. Katoviceen oli vielä runsaan parin tunnin junamatka, joten ilahduimme aseman kupeessa jo aamuvarhaisella ovensa avanneesta kahvilasta.Työmatka maateitse on helppo tapa pienentää omaa hiilijalanjälkeä. Lienee kuitenkin selvää, ettei nopea matka Suomesta Manner-Eurooppaan lentämättä ole pelkkää nautintoa. Se vaatii tuntikausia sinnikästä istumista laivassa, junassa ja bussissa, meidän tapauksessamme läpi yön, ja välillä jokin osa viereisellä istuimella kuorsaavaa vierustoveria sylissä. Voikin hyödyttää tietää, että joissakin busseissa penkkien väliin saa napinpainalluksella lisätilaa myös sivusuunnassa. Mahdollisuudet liikkua bussissa ovat silti vähäiset ja olosuhteet riippuvaiset siitä, miten matkantarjoaja on järjestänyt vaikkapa ilmastoinnin tai jaloittelumahdollisuuden välietapeissa.
Bussissa ja junassa matkatessa on juurruttavaa aistia etäisyys lähtöpaikasta seuratessa vaihtuvia maisemia ja tuntiessa matkanteon keston. Se eroaa kokemuksena lentämisestä, jossa lähes huomaamatta siirtyy toiseen maailmankolkkaan tai eri aikavyöhykkeelle. Maanteillä ja raiteilla oli mukava seurata Baltian ja Puolan ohi ajelehtivaa elokuista maaseutua värikkäine puutaloineen, hedelmätarhoineen, peltoineen ja viljasiiloineen. Ohitimme lukuisia maissi- ja auringonkukkapeltoja, kaalimaita ja kanervikkoisia mäntymetsiä ja bongasimme laiduntavia lehmiä, peuroja ja kattohaikaroita. Liettuan rajan tuntumassa ilta hämärtyi ja maisema vaihtui rakennusten ja infrastruktuurin pimeässä pilkottaviksi valoiksi.
Osa matkan viehätystä oli myös arjentuntu, jota lisäsivät pysähdykset kaupunginlaitamien teeskentelemättömillä linja-autoasemilla hodarikojuineen ja välipala-automaatteineen. Kokemukset, joita turisteille tarjotaan viehättävissä historiallisissa kaupunkikeskustoissa matkamuistokojuineen ja ravintoloineen ovat usein toisenlaisia, rakennettuja ellei peräti eskapistisia. Maata pitkin matkustaminen julkisilla oli silti usein vaivalloista; väsymystä, puutuvia jäseniä ja hikoilua matkatavaroiden kanssa ahtaissa ja ruuhkaisissa liikennevälineissä. Myös bussissa nukkuminen oli hankalaa; hereille havahduttivat milloin vastaantulevien autojen valot, milloin töyssyiset tieosuudet. Bussi teki yön aikana useamman pysähdyksen poimiessaan kyytiin uusia matkalaisia, ja Puolan rajalla koko bussilastillinen herätettiin passintarkastukseen.
Paitsi sopeutumiskykyä, maata pitkin matkaaminen vaatii aikaa. Mennessä selvisimme pääosin alle kahden vuorokauden; paluumatka vei Tiinalta 34, Johannalta 36 ja Riikalta 27 tuntia, eikä paluuta seuranneessa työpäivässä heikoilla yöunilla ollut juurikaan puhtia. Kollegoiden kanssa matkalla vietetty aika antoi kuitenkin mahdollisuuden sopia hankkeen yhteisiä asioita sekä valmistautua konferenssiin; paluumatkalla matkakokemusta ja konferenssista saatuja ajatuksia oli tilaa prosessoida yhdessä. Maata pitkin matkustamiseen kuluvaa aikaa voi hyödyntää töidenkin edistämiseen; onhan myös tämä blogiteksti kirjoitettu bussissa puhelimen muistiinpanoihin. Vielä olennaisempaa, vaativissa reissuolosuhteissa vasta lyhyen ajan yhdessä toiminut työyhteisömme hitsautui tiiviisti yhteen.
> > > Johanna teki paluumatkasta oheisen kelan Instagramiin. Voit katsoa sen myös täältä.
Entäpä jos jo lähitulevaisuudessa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vähentää lentoliikennettä? Lentokoneiden päästöt eivät vain vauhdita ilmastonmuutosta, vaan äärimmäiset sääilmiöt saattavat lisätä myös turvallisuusriskejä ja häiriöitä lentoliikenteessä. Lienee tärkeää pohtia, miten matkustamista edellyttäviä työtehtäviä voi jatkossa järjestää kestävämmin. Meille tämä oli helppoa pienenä ja itsenäisenä työyhteisönä, jonka toimintaa eivät sido työnantajan linjaukset, ja jota rahoittava säätiö kannustaa kestävyyteen töiden suunnittelussa. Monilla työpaikoilla eletään kuitenkin kestävien ympäristöarvojen ja jatkuvan kasvun ideologian ristipaineessa. Laivalla, bussilla tai junalla matkaaminen ei toki ole päästötöntä sekään. Siksi maksoimme päästökompensaation niiltä matkaosuuksilta, joilla se oli mahdollista. Tuntui hyvältä kyetä valitsemaan työmatkalle toteutustapa, jonka ympäristökuormitus on hiukan vähäisempi.
VINKKEJÄ:
Matkan vaivalloisuudesta huolimatta, olemme kaikki kolme valmiita lähtemään reissuun maateitse myös uudestaan. Jos (toivottavasti!) harkitset työmatkaa tai vaikkapa sen jotakin osaa Manner-Eurooppaan lentämättä, alla avuksi pari huomiota:
- Reittimatkoja Helsingistä Tallinnaan tarjoavat monet laivayhtiöt, joista itselle sopivan voi valita oman aikataulun, mukavuudenhalun ja matkabudjetin mukaan. Sama pätee kansainvälisiä bussimatkoja Manner-Euroopassa tarjoaviin yrityksiin, kuten Eurolines, FlixBus ja LuxExpress, joista kaikki ajavat myös Tallinnasta käsin. Suomesta mantereelle pääsee maateitse toki myös Ruotsin kautta.
- Matkustusvaihtoehtoja julkisella liikenteellä löytyy helposti Rome2Rio-sivustolta.
- Omaa matkakokemusta voi kohentaa monilla pikkuruisilla asioilla, kuten keveillä kantamuksilla (hyödynnä kapselipukeutumista), kuulokkeilla, nukkumista helpottavalla unimaskilla ja niskatyynyllä sekä hyvillä eväillä (esim. pähkinöitä). Bussissamme oli mahdollista katsoa elokuvia istuimen selkänojassa olevasta näytöstä (kuulokkeet maksoivat euron), josta saattoi seurata myös matkan etenemistä. Taskunpohjalle kannattaa varata myös muutama kolikko asemien vessamaksuja varten. Useimmissa paikoissa käy myös maksukortti, mutta korttipäätteitten sielunelämä olikin oma lukunsa. Kaikki mahdolliset tauot kannattaa hyödyntää jaloitteluun, niin paikat eivät pääse kovasti puutumaan.
- Yhdessä matkustaminen tuo turvaa reissuun; yksi voi jäädä vartioimaan tavaroita tai pitämään paikkaa, tutun vieressä on mukavampi istua ja ongelmien ratkominen on yhdessä aina helpompaa! Matkustamista avarsi myös toistemme osaamispiiriin kuuluvat asiat. Esimerkiksi Tallinnassa saimme Riikalta asiantuntevan opastuksen vanhan kaupungin arkkitehtuurista ja Tiinan eläintenbongailutaidot hämmästyttivät.
- Jos mahdollista, tee matka lyhyemmissä pätkissä yöpyen jo matkan varrella. Maateitse matkaamisen vaivaa voit ehkäpä kompensoida valitsemalla etappeihin mahdollisimman mukavan majoituksen. Tiina suunnitteli aikataulut niin, että meille jäi puoli päivää aikaa toipua matkan rasituksista ennenkuin nelipäiväinen seminaarirupeama alkoi.
- Hyvä suunnittelu tekee matkustamisesta helpompaa, esimerkiksi vaihtojen määrään voi vaikuttaa valitsemalla suoria bussiyhteyksiä. Eri kulkuneuvojen välisiin vaihtoihin kannattaa varata hieman pelivaraa, jotta pienet myöhästymiset eivät kaada matkasuunnitelmaa ja mitätöi ennakkoon edullisemmin hankittuja lippuja. On myös stressittömämpää etsiskellä rauhassa bussilta junalle siirtyessä oikeaa raidetta remontissa olevalta, valtavalta juna-asemalta, kun ei ole kiirettä mihinkään. Pidemmät vaihdot antavat myös mahdollisuuden kävellä ja liikkua pitkien istumisten välillä, sekä syödä vaikkapa kahvilassa voileipiä, jotka eivät säily iltapalaksi pitkällä bussimatkalla.
Kommentit
Lähetä kommentti