Millaista tukea Koneen Säätiö tarjoaa projekteilleen?

Säätiö toimii Lauttasaaren kartanossa, jossa myös osa sen tilaisuuksista pidetään.
Kartanon kuvasi Marit Henriksson (CC BY-SA 4.0, Wikimedia Commons) 

Hei!

Ajattelimme tällä kertaa kertoa Koneen Säätiön tarjoamista palveluista rahoittamilleen hankkeille sekä omia kokemuksiamme niiden hyödyntämisestä. Idea postaukseen syntyi huomattuamme, etteivät kaikki apurahansaajat tiedä näistä palveluista.

Tiina: Koneen Säätiön rahoitushaku on itsessään aika samanlainen, kuin monien muidenkin säätiöiden, sähköinen hakulomake liitteineen ja määräpäivineen. Suurin ero muihin rahoitushakuihin omalla kohdalla on se, että tämä on ensimmäinen hankehaku, jonka vastuullisena hakijana toimin, ja joka sai myönteisen rahoituspäätöksen.

Koneen Säätiö mm. Suomen Kulttuurirahaston tavoin tarjoaa hakuinfoja, tällä kertaa sellainen järjestettiin sekä fyysisenä tilaisuutena että etäyhteydellä, joista valitsin jälkimmäisen, koska ei ollut mahdollisuutta matkustaa Helsinkiin tuolloin. Korona-ajan jälkeen voimaan jääneitä etuja on tapahtumien järjestäminen vaihtoehtoisesti etäyhteydellä ja niiden saatavuus jälkikäteen myös tallenteina, sen sijaan että kaikki matkustaisivat paikan päälle. Info oli hyvä, kyllä niihin kannattaa osallistua jos on ns. tositarkoituksella liikkeellä, koska siellä on mahdollista esittää kysymyksiä ja varsinkin kaikki kyseisen vuoden uudet asiat yleensä tulevat esiin. 

Olin ennen hakemuksen lähettämistä yhteydessä myös säätiön apurahasihteereihin, sillä vapaan kentän hankehaku oli hieman uusi asia, hankkeen rahat eivät esimerkiksi mene yliopiston tai muun fasiliteettien kautta. Lisäksi hankkeessamme työskentelee yksi yrittäjä ja yksi meistä on väittelemässä, oli monenlaista asiaa varmistettavana. Suosittelen mieluummin kysymään, kuin arvailemaan hakemuksessa asioita. Siellä säätiössä on töissä ihmisiä ihan sitä varten ja he tietävät vastauksen suurin piirtein kaikkeen. Ei jää hakemus ainakaan kiinni sitten jostain sellaisesta, mikä oli epäselvää. Mutta hyvissä ajoin hakemusta tekemään, viimeisenä iltana ei välttämättä saa enää ketään kiinni ja järjestelmä on kovilla kun ihmisiä on niin paljon linjoilla. Myös apurahapäätöksen jälkeen olen saanut nopeasti vastauksia kysymyksiin sähköpostilla. 

Joulukuussa saadun rahoituspäätöksen jälkeen oli toimittava nopeasti maksatussuunnitelman lähettämiseksi, sillä hankkeemme alkoi jo vuoden alusta. Kaikissa apurahoissa ja hankerahoituksissa on viimeisen hakupäivän lisäksi päätöspäivä sekä yleensä myös määritelty se, milloin rahoituksen voi aikaisintaan aloittaa. Koska Koneen Säätiön rahoitusten myöntöprosentti on pieni, en lainkaan valmistautunut ennakkoon nopeaan toimintaan, en nimittäin pitänyt hyvästä aiheesta ja hakemuksesta huolimatta kovin realistisena mahdollisuutta, että hankkeemme olisi yksi niistä noin 6%, joka rahoituksen vuosittain Koneen Säätiöltä saa. 

Näkymä Kiseleffin talon eli nykyisen Sofia Helsingin alakertaan.
Paikan kuvasi vuonna 2012 Inspector zaro (CC BY-SA 3.0, Wikimedia Commons)

Johanna: Minä aloitin hankkeessa heti tammikuussa ja työskentelin siinä yksikseni kolmen kuukauden ajan. Mutta ihan yksin en kuitenkaan ollut, vaikka muut aloittavatkin minua myöhemmin: sain seuraa säätiön kautta. 

Asun Etelä-Savossa ja työskentelen useimmiten kotonani. Siksi ilahduin kovasti säätiön tarjoamasta co-working-tilasta Sofia Helsingissä. Meillä kaikilla on mahdollisuus mennä sinne viitenä päivänä kuukaudessa ja viedä sinne myös vieraitamme. Koska matka Helsinkiin on niin pitkä, en käytä tilaa viikoittain, mutta se on helpottanut elämääni, sillä stadiin tullessani minulla on ollut kiintopiste, jonne sopia tapaamisia. Kun aikani ei kulu eri paikkoihin siirtymiseen, saan päivistä enemmän irti. Sofiassa on tarjolla hiljaisia tiloja, puhelinkoppeja ja keskustelutiloja, alakerrassa on myös ravintola.

Tiina: Itse aloitin työskentelyn hankkeessa 1.4., mutta ennen tätä oli totta kai jo hoidettavana muutamia tehtäviä, joita hankkeen vastuulliselle johtajalle kuuluu. Lisäksi laadimme kirjoituskutsun, jotta saimme sen puolen hankkeesta etenemään ajoissa.

Tervetulojuhlat pidettiin Helsingin Veturitalleilla.
Ilmakuvan on ottanut Ragnar Ljusström (CC BY-SA 4.0  Wikimedia Commons)

Johanna: Helmikuussa tapasin ensimmäisen hankkeemme jäsenen livenä, sillä osallistuin hankehakemuksen suunnitteluun täysin etänä. Sovimme päivän siten, että kävimme Riikan kanssa päivän päätteeksi yhdessä Koneen Säätiön uusille hankkeille järjestämään iltajuhlaan. Juhlissa oli tarjolla sekä hyvää ruokaa että ohjelmaa, ja hauskaa oli myös jutella muiden apurahan saajien kanssa. Olin iloinen siitä, että pääsin verkostoitumaan muiden kanssa näin varhaisessa vaiheessa hanketta. Verkostoitumista olen jatkanut myös säätiön tarjoamassa vertaismentorointiprojektissa, kuuden henkilön ryhmämme on tavannut jo kolme kertaa ja jutellut mm. ajanhallinnasta, henkilöbrändäyksestä ja epävarmuuden sietämisestä. Ensi kerralla juttelemme tieteellisestä kirjoittamisesta. Meillä kaikilla on hieman erilaiset taustat, mutta olemme luoneet varsin nopeasti luottamuksellisen ilmapiirin, jossa voi jakaa myös erilaisia tunnekokemuksia.

Jenni Janakka on järjestänyt Muijii Wikipediaan -tapahtuman jo kuudesti. 
Hänet kuvasi vuonna 2019 Kimberli Mäkäräinen (CC BY-SA 4.0, Wikimedia Commons)

Tiina: Itse en päässyt osallistumaan Koneen Säätiön juhliin, sillä olin esittelemässä edellisen hankkeen tutkimustuloksia Seinäjoella musiikkiteollisuuden ammattilaistapahtumassa MARS-festivaaleilla. Tapasin Johannan ensimmäistä kertaa 8.4. Helsingissä, kun osallistuimme Ellun Kanat-toimiston tiloissa järjestettyyn Muijii Wikipediaan-tapahtumaan Riikan ja Johannan kanssa.

Yksi hankkeemme jäsen asuu Pariisissa, hän aloittaa työskentelyn hankkeessa kesäkuussa. Etänä olemme olleet koolla useamman kerran ja tarvittaessa sähköposti kulkee. Päätimme kuitenkin sopia yhteisen viikoittaisen kahvihetken hankkeen jäsenten kanssa, koska kaikki asumme eri kaupungeissa Suomessa ja Euroopassa, arkinen yhdessä työskentely ei onnistu, kuten fyysisessä työpaikassa. Samalla ne hedelmälliset ja yhteisölliset käytävä- ja kahvihuonekohtaamiset jäävät tapahtumatta.

Johanna: Pidämme yhteyttä toisiimme myös Facebook-ryhmän kautta, jonne olemme tehneet eri asioille omia ketjuja. Ketjujen avulla asiat pysyvät helpommin löydettävissä myös niille hankkeemme jäsenille, jotka aloittavat työskentelynsä myöhemmin.

Tiina: Koneen Säätiöltä tulee sähköpostiin Apurahat+-kirje Koneen Säätiön apurahansaajille, jossa tulevat tiedot ajankohtaisista tapahtumista, apurahasihteerien neuvontaklinikoista sekä muistutuksia. Säätiö tarjoaa kattavasti neuvontaa, koulutuksia sekä viestintään liittyviä palveluita.

Johanna: Olen osallistunut etänä säätiön noin kerran kuukaudessa toteutettamaan opintopiiriin, jossa aiheena on ollut Hyvä johtaminen apurahahankkeessa ja verkkohäirintä (Best Practices Webinar: Online Harassment). 

Viime viikolla osallistuin livenä Active Academic -päivään, jonka Koneen Säätiö järjesti yhdessä Nesslingin säätiön kanssa. Saimme vinkkejä siihen, miten voimme tuoda tutkimustuloksia päättäjien ja median tietoon. Iltapäivän työpajoissa tein itselleni somestrategian hankkeesta viestimiseen ja ns. hissipuheen, jolla kerron hankkeen työpajoista. Hankkeemme onnistuminen riippuu pitkälti hyvästä viestinnästä, siitä, että tavoitamme oikean kohdeyleisön ja siinä säätiön tapahtumat ovat olleet avuksi, sillä muissa hankkeissa työskentee ihmisiä, jotka kuuluvat kohderyhmiimme, siis tutkijoita ja taiteilijoita. Myös viestinnässä säätiö on ollut avuksi, sillä he esittelivät hankkeemme omissa somekanavissaan maaliskuussa.

View this post on Instagram

A post shared by Koneen Säätiö (@koneensaatio)

Tiina: Yksi Koneen Säätiön tarjoamista palveluista on Kamari. Se on tila, jonka apurahansaajat voivat varata kätevästä nettikalenterista käyttöönsä esimerkiksi hankkeensa tapahtumia varten. Tila on ilmainen ja se sijaitsee Helsingissä Tehtaankadulla. Meillä on sinne jo tilavaraus hankkeemme paria työpajaa varten lokakuussa.

Johanna: Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen ja otettukin säätiön tarjoamista palveluista. Olen työskennellyt yksinyrittäjänä jo 13 vuotta, enkä ole tottunut siihen, että joku organisaatio tarjoaisi minulle näin pyyteettömästi palvelujaan. Kuulun toki erilaisiin järjestöihin, joiden kautta pääsen koulutuksiin ja verkostoitumaan, mutta esimerkiksi maksuttomia tiloja minulle ei ole aiemmin tarjottu. Toimin itse somekouluttajana mutta myös tapahtumantuottajana ja olen pannut merkille, miten säätiön järjestämissä tapahtumissa on huomioitu kestävä kehitys. Esimerkiksi koristeeksi hankitut kukat on jaettu juhlan lopuksi osallistujille, ruoka on ollut planetaarista ja ruokahävikkiäkin on pyritty minimoimaan. 

Tuntuu hyvältä, että säätiö tukee monin hankkeitaan käytännöllisin keinoin ja auttaa niitä menestymään. Säätiön uutiskirjeet ovatkin lähes ainoita uutiskirjeitä, jotka luen aina - mitähän kivaa meille nyt tarjotaan?

Tiina: Koen olevani todella etuoikeutettu Koneen Säätiön rahoittamana, olen työskennellyt aiemminkin apurahoilla mutta aika harvoilla on tarjolla juuri muuta, kuin jonkinlaiset juhlat apurahan saaneille, kaikilla ei niitäkään. Koneen Säätiö tarjoaa hyvin kattavasti koulutuksia, neuvontaa ja tiloja -olkoonkin aika Helsinki-keskeistä, sinne on kuitenkin aika hyvät kulkuyhteydet ja yleensä mahdollisuus yhdistää muitakin asioita, kun menee käymään.

Toivottavasti tästä kirjoituksesta oli sinulle hyötyä. Seuraavan kerran hakemuksia otetaan vastaan syyskuussa, onnea matkaan!